.... .. . .

Kummallista. Minulla ei ole mitään tekemistä. (Oikeastaan olisi kamalasti tehtävää; huusholli mullin mallin, imuroimista, käsitöitä, yms yms yms). Päätin tutkimussuunnitelmani valmistumisen kunniaksi pitää vapaapäivän, koska akuutteja töitä nyt juuri ei ole. Huomaan lilluvani vähän irtonaisena; enkö osaa enää vain olla?? Tekisi mieli tehdä jotain, toisaalta olisi kivaa olla tekemättä yhtään mitään. Nukkuminen olisi mukavaa, mutta sitten ei voi nauttia tyhjäntoimittamisesta. Hassua. Pitäisi enemmän harjoitella laiskottelua. Olisi kiva keittää kahvia, toisaalta ei tee mieli kahvia. Minut on yllättänyt laiskottelun pseudoangsti. Olen ihminen jonka on vaikea vain heittäytyä. Heittäytyä löllöttelyn sietämättömään keveyteen, joka on turhanpäiväisyydessään suunnilleen maailman yksi luovimmista olotiloista. Nauttia siitä, että viisveisaa kaikesta olemassaolevasta "täytyisi, pitäisi, kuuluisi" mentaliteetista, ja myöntää itselleen oman arvonsa myös laiskottelevana olentona. Koska minusta on tullut tällainen etten osaa enää vain olla ja möllöttää? Höh.
Kenties mun pääni ja kroppani vain sanoivat Minulle: "nainen, laiskottele!". Sitten Minä sanoin päälleni ja kropalleni, että "Oi, en voi, on niin paljon tehtävää", johon pää ja kroppa lisäsivät "Sun yksi tärkeimmistä tehtävistä on huolehtia ittestäs: Rentoudu, Se on käsky". Ja sitten Minä alistuin, join kupin kaakaota, selasin vähän mielenkiintoisia blogeja, heitin rukouksen Herralleni, kömmein vällyjen ja peittojen alle, kuuntelin kaukaa kantautuvia autojen ääniä, tuijotin hetken utuisia seiniä.....ja nukahdin.

........
..
. .. .
.